Fiilikset

Pari viikkoo on kulunu tosi nopeesti ja alan ihan oikeesti viihtyyn täälä! Meijän mökki sai miehistä tukee uudesta asukkaasta ja meillä on nyt kokki talossa! Ollaan kaikki tytöt tarjoilijoita tai vastaanottovirkailijoita, joten on kiva saada kokki auttaan ruuanlaitossa. Muutenkin olisin varmaan seonnu pelkässä tyttöporukassa. Päästiin vihdoin käymään Ikeassa parin hollantilaisen kyydillä. Oltiin ensin suunniteltu, että mentäis taksilla tai bussilla, mutta onneks saatiin kyyti! Ostettiin tavaraa 150 eurolla ja kaikki oli tarpeellista ja perustarvikkeita, mitä meijän mökistä puuttuu.

Tiistaina meillä alko koulu ja alotettiin heti ryhmäytymis tunnilla ja sit meillä oli speed dating, missä vaihdeltiin paria ja juteltiin muutama minuutti kaikesta, mitä keksi kysyä tai sanoa. Hollantilaiset on tosi mukavia ja ulospäinsuuntautuneita eikä ollu mitenkää epämukava olo puhua niille englanniks kaikkee, vaikka Suomessa vihaan kaikkee tollasta jo pelkästään suomeks puhuttuna. Viimesellä tunnilla meillä oli meijän mentorin pitämä kulttuuri tunti ja se oli tuonu ''vohveli-keksejä'' ja salmiakkeja. Vohvelit oli ihan liian makeita mun makuun ja sisällä niissä oli jotain sokerimassaa.

Normaalisti meillä on lyhyitä päiviä paitsi perjantai, kun me työskennellään koulun ravintolassa. Muuten lukujärjestys koostuu englannista, hollannista, viineistä, kulttuurista, business managementista ja meijän Suomi messun suunnittelusta. Järjestetään siis koulun aulaan Suomi-aiheinen esittely, minne tehdään suomalaisia ruokia ja viedään esitteitä Suomesta. Tietty tuotiin mukana myös Fazerin sinistä, jotka on piilotettu meijän mökin kaappiin. Saa nähdä kauan ne säilyy siä... Onneks mami ja mummu lähetti yhteensä 4 levyä ja 2 patukkaa suklaata viikonloppuna ♥

Ollaan käyty testaan pari baaria ja ne vaikuttaa ihan kivoilta. Foortissa ei oikeestaan oo samanlaisia yökerhoja, kun Suomessa ja kaikki täälä olevat on mun silmään pubeja, vaikka meno onkin kun oisin kunnon menomestassa.

Mulla on kauhee ikävä kaikkee Suomessa! Oon vasta nyt alkanu tajuaa ettei niitä ''huomenna tivoliin?:)'' viestejä tuu enää ja etten tuu näkeen mun kavereita neljään kuukauteen. Alkaa pelottaan, että kaikki on ihan muuttunutta, kun pääsen kotiin. Mun veli lähetti mulle kesken tunnin videon mun koirasta, kun se leikkii ja aloin itkeen! Eli nyt oon vihdoin 12 kouluvuoden jälkeen itkeny koulussa. En ollu tajunnu ennen sitä videoo, että kuinka ikävä mulla oikeesti on koko mun elämää. Kaikki täälä on tosin ihan mahtavaa, mutta ne ei oo samoja asioita ja elän erilaista elämää täälä. Kerrankin uudenvuodenlupaus ''New year, new life'' pitää paikkansa.

Mun ääni on ollu lähteny ekasta viikosta saakka, vaikka en muuten oo ees kipee. Ja alkaa pikkuhiljaa ahdistaan ettei missään saa olla rauhassa eikä oo minkäänlaista yksityisyyttä...